Eli täältä löytyypi ne ilontuojat, karvalallit, aivottomat mutta rakkaat turriaiset.
Elävät ja sateenkaarisillalle siirtyneet <3
Elävät ja sateenkaarisillalle siirtyneet <3
Suomenpystykorva/pohjanpystykorva/harmaa norjanhirvikoira - oma murunen.
Turo on syntynyt maaliskuussa 2010 eli yli 2vuotta on koiralla jo ikää.
Pahin uhma takanapäin mutta osaahan se olla niin kovapäinen koira ettei aina voi ymmärtää!
Silti se on maaliman ihanin turriainen, jolla virtaa riittää vaikka muille jakaa.
Vilman
tarkkaa ikää en tiedä, on näet nimittäin kulkukissana ollut (en
tiedä kuin kauan). Uskon Vilman kuitenkin olevan vielä hyvin nuori
neiti. Itsepäisin kissa kehen olen koskaan tutustunut. Kukat on
syönyt ja paikkoja tuhonnut mutta silti löytyy niitä helliä
hetkiä ( harvoin kylläkin).
karjalankarhuk./lapinporok./pyreneittenmastiffi
Reetu on syntynyt kesällä 2010 eli kohta kaksi vuotias hänkin on.
Reetu on vanhempieni koira mutta samaan laumaanhan tässä kuulutaan ;)
yhtä kaheleita kaikki, ihihi.
Reetu on suhteellisen suurikokoinen mutta upea luonteinen koira, kiltti ku mikä.
Toki pyreneitten vahti viettiä löytyy ja kyllä se ilmottaa jos joku pihan lähettyvillä liikkuu.
karjalankarhuk./lapinporok./pyreneittenmastiffi
Remu on Reetun velipoika, mutta aivan erinnäköinen.
Reetulla ei ole yhtä mahtavaa turkkia kuin Reetulla, mutta komea se on myös!
Remu on myös hyvänluontoinen, mitä nyt veljekset mustiksia välillä jos toinen vaan saa rapsutuksia ;)
Vahtejahan nämä omalla tavallaan on molemmat :>
Harmaa norjanhirvikoira,
Raisa on jo vanha muori ja metsästyshommistakin jäänyt eläkepäiville.
Raisa on vanhempieni ja minun yhteinen, mutta asustelee vanhempieni luona.
Raisa on erittäin pienikokoinen, mitä nyt päässy vähän linjat lipsumaan ;)
Raisa on erittäin kiltti, mutta kova haukkumaan. Vaan eikös se ole koiran tehtävä?
rakkauspakkaus.
RONTTI
tää nyt tulee aluksi näin köpösti mutta olkoon.
Rontti on siis vanhempieni kissa joka on syntyny marras-joulu(en muista) eli pieni on vielä :)
Oikein aktiivinen ja pirullinen kaveri :-DD
Oma murunen.
maatiaiskissa Cira syntyi syksyllä 2009 eli elämääni se astui sen jälkeen.
Rakastuin siihen heti, se oli niin kaunis, pieni, ihana.
Cira oli erikoisen värinen ja siro kissa. Upea luonteeltaan ja hyvä pyytämään hiiriä.
Viime syksynä Cira kuitenkin lopetti yht'äkkiä syömästä ja sen tila heikkeni.
Anoppini vei Ciran eläinlääkäriin, jossa se leikattiin.
Sen vatsasta löytyi sulamaton hiiri, jonka eläinlääkäri uskoi olevan myrkytetty.
Rakas pienokaiseni ei enää herännyt nukutuksesta kotona vaan oli nukkunut tuulten mukaan.
Ei tämä ikävä mihinkään häviä, koskaan.
Suomenpystykorva,
Vanhempieni ja minun.
Kaunis ja kiltti koira. Entinen omistaja oli käyttänyt Tassua näyttelyssä ja siellä se menestynyt hyvin :)
Tassu oli kova haukkumaan niinku pystykorvat yleensäkin.
Tassu sai elää pitkän elämän ennen kuin sairastui vuonna 2006 ja se jouduttiin lopettamaan. :/
Ikävä murua.
Saksanpaimenkoira/harmaa norjanhirvikoira.
Ensimmäinen koirani, jonka sain 2-3vuotiaana?
Zappa oli hirvikoiran värinen mutta omasi sakemannin koon ja luonteen.
Täytyy jo tässä välissä sanoa että vaikka Zappa on kuollut moniamoniamonia vuosia sitten,
kaipaan häntä todellatodella paljon.
Kun olin pieni ja menin nukkumaan, Zappa tuli jalkopäähän makaamaan ja odotti että nukahdan. Sitten se vasta etsi itselleen nukkumapaikan. Aah ja ne retket metsässä :')
Zappa sairastui vakavasti ja sinä päivänä kun lähdönaika koitti sen silmistä näki että se tietää mitä tulee tapahtumaan, mutta siitä oli vain luovuttava, jottei sen tarvitsisi enää kärsiä, koskaan.
Se tuska joka riipi sisällä kun menetti parhaan ystävänsä. Oman suojelijansa, aarteensa.
Sydämessäni on aina paikka sinulle, murunen.
